Clarissan kuukausihaastetta vähän muutettuna... On lokakuu, vaikka sää näyttääkin lasin takana varsin kesäiseltä. Yöllä on kyllä kylmä, ja on muutenkin.
---
Luettavat laulujansa,
runonjansa, rääpäleitä,
äkkiviisaat ja äreät
akateemiset kakarat.
---
On sanoo: onko, onkohan?
ja epäily masentaa maailman.
Ei sanoo: eikö, eiköhän!
ja näemme vuorien siirtyvän
---
Käki kukkoja kukutti,
käkätti kotikanoja.
Kukin kukkea kupunen
kukoi kuin kyky kekotti.
Kaikkikenkkäälä kajasti.
---
Ajatelkaa,
koko maailmassa ei ole ainoatakaan kansaa,
joka eläisi kirjoittamatta.
---
Kun aina saman haistoit
ja näit, kuulit, maistoit,
kai itseäsi paistoit.
---
Kuninkaalla
vatsanpuru:
koko maalla
paasto, suru.
Mökki lesken
tulta valaa:
- Lounas kesken;
antaa palaa!
Lauri Viita
6 kommenttia:
Hauska. Viimeisen tunsin ennestään, muut oli uusia.
Mahtavaa! Kivasti keksitty. Viita on ollut paljon mielessä nyt kun olen lukenut hiljattain Panu Rajalan kirjan Aila Meriluodosta.
(Nätti kangas taustalla. Onko Gudrun Sjödeniä? Ainakin muistuttaa.)
Allu: Näistä pidän eniten tuosta toisesta. Ja muutama on säkeistö pitemmästä runosta.
Clarissa: Ei ole Gudrun Sjödeniä, en edes tiedä, minkä kangas. Huomaa vain, kuinka usein meillä käytetään pöytäliinaa... Odottaa tuossa seuraavaa käyttökertaa.
ps.vilase Clarissan blogia, minä kiitän linkistä ;)
Hienoa! Jotain oli tuttuakin.
Ari: Ja minähän vilasin! Hienoa! Pitääpä käydä vielä paremmalla ajalla käydä tutustumassa tuohon mainitsemaasi blogiin.
Sira: :-)
Lähetä kommentti